Tuli käväistyä Lontoossa marraskuun lopulla. Agendalla oli illallinen Michelin-tähditetyssä ruokalassa nimeltä Tom Aikens. Valitsimme jouluisen tasting menun viineineen, ja lähdimme hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. 

Alkuun juhlan (vanha mikä vanha...) kunniaksi roséshampanjaa - ei voi mennä  pieleen

Amuse bouchet eivät tehneet lähtemätöntä vaikutusta, eivätkä herätelleet kohtuuttoman suuria odotuksia
Sitten varsinaisiin annoksiin

Kampasimpukoita, verimakkaraa, palsternakkapyreetä: Erinomaista! Yhdistelmä kuulostaa erikoiselta, mutta yllättäen pehmeä kampasimpukka ja rapsakat mustamakkaramurut toimivat hienosti yhteen aromikkaan, samettisen pyreen kanssa

Hirvicarpaccio, viikunaa, saksanpähkinää: Jälleen nappiin, suolaista ja makeaa, erilaisia rakenteita, kauniin jouluisen punainen annos

Hanhenmaksaa, papumuhennos: Tästä se alamäki alkoi.... Hanhenmaksa oli jotenkin limaisen oloinen ja pavut valitettavasti kuin suoraan purkista. Siipalta jäi pavut syömättä, joka herätti jo huolestuneisuutta tarjoilijassa.

John Dory, kastanjaravioli, savoijinkaalia: Loistelias kala! Napakkaa, täydellisesti kypsennettyä, maukasta.

Peltopyytä, hapankaalia, päärynäsosetta, talvitryffelikastike: Totaalifloppi. Peltopyyn rinta oli ylikypsä, mauton ja kuiva. Ei siihen oikein edes veitsi pystynyt. Lautasta hallitsi hapankaali, maut eivät toimineet yhteen. Jäi suurelta osin syömättä. Tarjoilija oli hereillä ja korvasi mokan välijuustoilla, jotka muuten olisimme jättäneet väliin.

Juustoja oli sen seitsemää sorttia, ja kieltämättä siinä vaiheessa en enää ihan pysynyt hyvin nopeasti ja korostuksella puhuvan hovimestarin kyydissä. Summa mutikassa 5 juustoa lautaselle toivoen parasta, kumpikaan meistä kun ei ole suuria juuston ystäviä.

Punaviinissä hillottuja luumuja, vaniljaparfait,  punaviinisorbetti: Jälkiruokien kohokohta, mielenkiintoinen kokonaisuus - ah niin hyvää!

Kurpitsapannacotta, kandeerattuja kumkvatteja, kurpitsakakkua: Ihan jees, mutta ei mikään upea lopetus aterialle.

Tässä kohtaa iski jo pahasti ähky, sillä annokset eivät suinkaan olleet fine dining -leimasta huolimatta minimaalisia. Petit fourseja emme enää kerta kaikkiaan jaksaneet, joten tarjoilija ystävällisesti ja omasta aloitteestaan (huom!) pakkasi ne meille mukaan. Aamulla olikin sitten riittävän nälkä aloittaa päivä hivenen kuivahtaneilla kakkusilla. 

Ruoka: parempaakin olen syönyt kotimaisissa tähtiravintoloissa, taso valitettavan epätasainen
Palvelu: Hillityn ystävällistä, tosin hieman kiireisen oloista 
Miljöö: Skandinaaviseen makuun tyylikäs
Kokonaisuus: Ihan kiva, mutta ei tarvitse mennä toista kertaa - hinta/laatusuhde ei ihan kohdallaan